Runoja - Keskenmeno -elämän kokoinen menetys - Enkelisivut
enkelibanneri
  Etusivu | Yleistietoa | Surutyö | Omat Tarinat | Runoja | Linkit | Kirjavinkit | Yhteydenotto



Toivotus

Poikani höyhenenkevyt ja hento
taivaaseen suunnista enkelilento.
Liitele, leijaile, muistele meitä.
Iltaisin siskosi suudelmin peitä.
-Maria Portaankorva-

* * * * *

Pesäänkuollut

Hiljaa elontietä kuljen,
sinut unen syliin suljen.
Sammui sointu satakielen.
Särkyi sävel äidin mielen.

Kädessäni munan kannan,
höyhenpesään hennon annan.
Peitän pienen pumpulilla.
Patjanansa niittyvilla.

Pesäänkuollut pienokainen
haave olit toisenlainen.
Lepää leivo, uinu uikku,
taivaanrannan tähdentuikku.
-Maria Portaankorva-

* * * * *

Kehto lehdossa
Männikköinen uurnalehto,
kuopuksemme vauvankehto.
Poika nukkuu ikiuntaan,
tarttuu taivaan valtakuntaan.

Hautalyhty valon heittää,
lumihuntu lapsen peittää.
Nuku, rakas vauvakulta,
tyynynäsi musta multa.

Kuolinkellot uneen soittaa.
Äidin suru pelon voittaa.
Kuolema on kaarisilta,
päivän jälkeen koittaa ilta.
-Maria Portaankorva-

* * * * *

Requiem & Elegia
Vauva vastasyntynyt
lepäät käsissäni.
Olet kuollut pienoinen,
vaan elät mielessäni.
Ihmettelen, miten vähän
tiedän maailmasta.
Sydämeni murenee,
kun hautaan omaa lasta.

Vauva vastasyntynyt,
anna mulle käsi.
Olet pieni ihminen,
vaan viisaus silmissäsi.
Ihmettelen, miten vähän
tiedän maailmasta.
Sydämeni helisee,
kun pidän omaa lasta.
-Maria Portaankorva-

* * * * * *

Surutyössä

Taivaan Isä, epäröiden kiitän kuolemasta.
Kukaan äiti sovinnolla luovuta ei lasta.

Tunnen kuinka sureminen muuttuu toisenlaiseksi.
Itken, mutta koen elämäni kokonaiseksi.

Suru, viha, epäusko ovat täysin aitoja.
Ruma tunne tuskassakin siirtää sielun laitoja.

Särkyneestä sydämestä aika muovaa uuden.
Suruaika ihmisessä tuntee salaisuuden.
-Maria Portaankorva-

* * * * *

Runo on kirjoitettu enkelillemme..
Tahtomattani jouduin sut antamaan pois
vaikka sulle paikka täällä ollut ois.
Odotti sua täällä äiti ja isä,
oli valmiina kotina uusi pesä.
Oli valmiina sulle sisko ja veli rakas,
ei auta vaik huudan vauva tuu takas.
Et saanut sä tavata perhettä tätä,
nyt isällä, äidillä suuri on hätä.
Vaikken sua koskaan sylissä pitää saa,
tahdon susta kiittää mä jumalaa.
Nyt katselet pilven reunalta meitä,
ja pidät meidät pois vääriltä teiltä.
-norsu-



16 viikkoa olin enemmän kuin tarpeellinen.
Eilen minusta tuli tarpeeton.
16 viikon ajan minulla oli syy suunnitella tulevaisuutta,
nyt elän vain eilistä, muistelen menneisyyttä.
16 viikkoa olin onnellinen,
tästä päivästä lähtien maailman onnettomin.
16 viikkoa olin äiti.
-Lesabre-



Voitko taivaan isä äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille taivaan isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro että jotkut lapset taivaassa niin rakkaita luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Rakkaalle Enkeli-Pojalleni
-äiti-



Lapsonen pieni, kuin tuomenkukka
sulki jo silmänsä, tummatukka.
Ei ole montaa niin onnekasta,
saada hetkisen rakastaa enkelilasta.
-Minoe-



Hipaisi hiljaa enkelin siipi, kauneinta maailmassa näytti.
Salaa sitten ovesta hiipi, enkelin oikeutta käytti.
Nukkui pieni enkelin siipien suojaan ja lähti,
nyt pikkuinen on taivaan kirkkain tähti.
Suurella Rakkaudella pikkuiselle Salomonilleni, mamma.



Haituvapeite

Tiedän, että sinäkin halusit
olla osa meitä.
Olla rakastettu, pieni ja avuton.
Minäkin halusin sinua rakastaa, pitää pientä.
Ikuisesti, rakkaudesta tullut ihmisen taimi.
Keneksi olisit kasvanut,
keneksi minut muuttanut?

En saanut sinua pitää, en käsissäni.
Mielessäni sinut pidän; siellä sinä elät vieläkin.

Yritän unohtaa ja lähetän mietteeni ylös,
suoraan sinun haituvapeitteellesi.
Mutta vartaloni tietää sen tuskan yhä;
luopumisen tuskan, surun syvän.
-Marika-


Jos voisin henkäistä yhdenkään
raskaan huokauksen puolestasi,
itkeä yhdenkään kyyneleen puolestasi,
kärsiä edes hetken surua ja ikävää puolestasi,
mikä sinua auttaisi ja lohduttaisi,
niin sen tekisin!
Mutta sydämessäni olen ajatuksin luonasi
ja pyydän sinulle apua, lohdutusta ja voimaa.
-Marleena Ansio-



* * *

Voi kuinka sitä voikaan olla pieni,
arka ja avuton juuri silloin kun sitä
oikein toivoisi olevansa rohkea ja turvallinen,
johon voisi nojata silloin,
kun ystävää on kohdannut
suuri suru ja järkytys.
Nyt ajatuksissani kiedon käteni ympärillesi,
puristan sinua pitkään toivoen samalla
että Luoja antaisi sinulle voimaa ja lohdutusta.
-Marleena Ansio-



* * *

Kuulen sisältäni nyyhkytyksiä,
vaikka en osaa itkeä,
silmiä kirvelee,
vaikka kyyneleet eivät valu,
sydän on kipeä kaipauksesta,
vaikka en osaa surra.
Järki ei riitä käsittämään,
mutta haluan uskoa, että Rakkaus riittää.
-Marleena Ansio-


Tänään voi olla tarpeeksi jo se,
että jaksamme ajatella
huomisesta alkavan
uuden alun elämässämme.
Se ei olekaan vähän,
vaan paljon!
Paljon siksi, koska tänään on
niin vähän voimia,
mutta jaksamme
uskoa huomiseen.
-Marleena Ansio-




Syntymättömälle

Sinä lapseni - vielä syntymätön
myös syntymättä jäänet...
Oli tulosi onni arvaamaton
- ja nyt huudan ikävääni.

Vain hetkisen olit minun -
vain hetken keväisen.
Miksi ikuisuus kutsui Sinut,
taimen vasta itäneen?

Sillä eikö itselläni
olis lähtöön suurempi syy?
Olen nähnyt liikaa jo varhain
ja elämään väsynyt.

Tunsin Sinussa tarkoituksen
tunsin Sinussa elämän
siksi esitänkin kysymyksen:
onko onnea ensinkään?

Kun taimi sisältäin vietiin
meni samalla uskoni siin.
Ja sairaalan kapeaan petiin
minä murruin - ja itkin niin.

Kuulin kerran että niistä
jotka kohtuun kuolevat
tulee enkeleitä
ja nille siivet kasvavat.
-K.H.-






Yksinään ihminen on heikko olento
mutta siteet toisiin tekevät hänestä vahvan.
Mutta vain yksi ystävän vilkaisu sydämeen,
yksi lohdun sana ystävältä
ja matala taivas kohoaa korkeaksi
ja alakuloisuuden hetki on poissa.
-tekijä tuntematon-




Naisen rukous keskenmenon yhteydessä
Jumala, ota vastaan tämä yksi pienemmistäsi,
joka juuri kasvoi minun sisälläni,
mutta ei koskaan saanut kasvaa elinkelpoiseksi
kohtuni ulkopuolella.
Minun on vaikea
jättää sinun huomaasi tämä elämä,
josta piti tulla minun lapseni,
sillä en halua hyväksyä tätä.


Jumala, ota vastaan myös sekasortoinen sisimpäni.
Suruineen, kiukkuineen ja itkuineen.
Epäilys sinua kohtaan, joka annat ja otat takaisin.
Kiitollisuus siitä, että lyhyeksi aikaa
annoit minun huostaani
tämän pienen ihmisen kehittymisen.
Ilo, jonka annoit minulle,
kun yhä elin odotuksen aikaa.
Kaipuu nähdä elämä,
joka eli ja kasvoi sisälläni.
Tyhjyys, pysähtynyt hiljaisuus,
nyt kun kaikki on ohi.


Jumala, ympäröi rakkaudellasi
ja parantavalla hyvyydelläsi
sureva sydämeni
ja vertavuotava ruumiini.
Anna minulle voimaa uskoa
että myös tässä tilassa
olen sinun kuvasi.
-Christina Lövestam-




Lapsi
Taapersi pikkuinen miehenalku
kukkapiennasta pitkin.
Aurinko paistoi. Helisi nauru
pallerokasvoillaan,
juuri kun minä murheiden kerääjä
salassa purin ja itkin.


-Kuuletko äiti, kuinka ne soittaa
kedolla kissankellot?
Leinikit laulaa. Perhoset tanssii.
Kuletko äiti, kun
minua huhuu, nimeltä kutsuu
päivänkakkarapellot?


-Kerranpa kuulin, Enää en kuule.
Ethän ymmärrä tätä.
-Itketkö äiti? Vaikka on kesä.
Laulavat linnutkin.
-Laulavat kyllä. Sinulle laulaa.
Äitisi yksin jo jätä.


-Tiedätkö äiti, mistä ne kaikki
kukkaset värinsä saa?
Mitenkä linnut ilmassa pysyy
ja mitenkä ehtii
kaikki nuo miljoonat leppäkertut
Jumala pilkuttaa?


Piennarta pois jo pallero juoksi
kukkia täynnä syli.
Helisi nauru. Aurinko läikkyi
pellavahiuksillaan.
Höyhenenkevyt enkelinsiipi
sipaisi murheeni yli.
-Anni Korpela-




Taatusti hän kuulee.
Hän katselee sinua varmasti kaiken aikaa.
Ehkä hän on nyt onnellinen,
ehkä joidenkuiden ei ole tarkoituskaan
jäädä meidän elämäämme pysyvästi.
Ehkä jotkut ovat vain ohikulkijoita,
vain läpikulkumatkalla.

Ehkä he täyttävät tehtävänsä nopeammin kuin muut.
Heidän ei tarvitse vitkutella täällä sataa vuotta
saadakseen kaiken kuntoon.
He hoitavat hommansa tosi nopeasti jotkut.
Jotkut vain ikään kuin käväisevät
elämässämme antamassa meille jotakin,
tuovat lahjan tai opettavat meille jotakin tärkeää,
ja se on heidän tehtävänsä meidän elämässämme.
Hän opetti sinulle varmasti jotakin.

Ehkä hän opetti sinua rakastamaan,
antamaan ja välittämään.
Se oli hänen lahjansa sinulle.
Hän opetti sinulle paljon,
ja sitten hän lähti.

Ehkä hänen ei yksinkertaisesti tarvinnut viipyä pitempään.
Hän antoi sinulle lahjansa ja oli sitten vapaa jatkamaan matkaa,
mutta häneltä saamasi lahjan
sinä saat pitää ikuisesti.
-kirjasta Lahja, Danielle Steel-




Kun olet iloinen, katsele syvälle sydämeesi ja huomaat,
että ainoastaan se, mikä tuottaa sinulle surua,
antaa myöskin iloa.
Kun olet murheellinen, katsele taaskin sydämeesi ja huomaat,
että tosiaankin itket sitä,
mikä on tuottanut sinulle iloa.
-Kahil Gibran-




Erilainen onni
Sinä puutut pöydästämme.
Me sytytämme erityisen kynttilän.
Ihmiset joskus kysyvät,
enkö ole vielä päässyt yli sinusta.
Minä ihmettelen kovin,
mitä he tarkoittavat.

Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa.
Ketjureaktion ilman loppua.
Eteenpäin ja taaksepäin.

Olen kutonut sinut itseeni.
Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa.

Maaginen lanka, joka muistuttaa
minua perspektiivistä. Ja antaa minulle uusia
aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni.

Ei, en minä ole päässyt sinusta yli.
Miksi olisinkaan?
Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit.
Ja olen onnellinen siitä, että sinä
kosketit minua ja muutit minut
kyynel kyyneleeltä.

Uskon, että
se on sinun lahjasi
maailmalle.
-Kristina Grahn-


alapalkki
ŠEnkelisivut